Avustajakeskuksen rekisterissä on n. 700 vapaaehtoista valmiina auttamaan ihmisiä, joilla on tuen tarvetta liikkumisessa, osallisuudessa tai vastaavassa. Mutta saavatko ihmiset oikea-aikaista tietoa arkista elämää helpottavista palveluista? Avustajakeskus tiedottaa toiminnastaan hyvin monikanavaisesti ja osallistuu aktiivisesti yhteistyöhön alueen järjestöjen, kuntien sekä muiden alan toimijoiden kanssa. Silti meillä on huoli siitä, että palveluja tarvitsevat eivät löydä valtavan tietotulvan joukosta tarvitsemansa tiedon lähteille tai heillä ei välttämättä ole siihen mahdollisuuksia. Viestintävälineiden valinnassa tulisikin huomioida erilaisten kohderyhmien tarpeet. Ihmisillä, joilla on esimerkiksi liikunta-, näkö- tai kehitysvamma tarvitsevat tietoa palveluista juuri heille sopivalla tavalla.
Erityisesti tässä ajassa korostuu hyvinvointialueiden ja kuntien vastuu viestinnän suunnittelusta yhdessä muiden sidosryhmien kanssa. Meidän tulisi varmistaa, että yhdenvertaisuus ja saavutettavuus toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla niin avun tarvitsijoille, kuin niitä tarjoaville toimijoille. Tiedottamisen haasteet ovat sekä viestien vastaanottajilla, että viestien lähettäjillä. Digitalisoituminen on ollut niin nopeaa, että on pakko pysähtyä miettimään, olemmeko ihmisinä pystyneet sopeutumaan samaan tahtiin.
Olemme kehittäneet Avustajakeskuksen työyhteisön viestintää tämän kevään aikana. Olemme sopineet uusista viestinnän pelisäännöistä, joiden tarkoituksena on helpottaa huomaamaan kiireelliset ja tärkeät viestit muun viestinnän joukosta. Varsinaisena tuotoksena teimme mm. sujuvan viestinnän kartan, johon sovimme yhdessä viestintävälineiden käyttötavat ja viestintään liittyvät ohjeistukset. Viestinnän kehittämisen näkökulmana oli viestien vastaanottajan huomioiminen. Eli miten voimme viestiä niin, että vastaanottajat huomaavat viestimme helposti ja stressittömästi.
Olemme yhtä mieltä siitä, että mitä kiireellisemmästä avun tarpeesta on kyse, sitä tärkeämpää olisi soittaa tai jättää soittopyyntö yhteyshenkilölle. Mikäli soittaminen ei onnistu, tulisi esimerkiksi sähköpostin otsikoinnin informatiivisuuteen kiinnittää huomiota, jotta kiireelliset viestit eivät huku viestitulvaan. Mitä sujuvampaa ja esteettömämpää viestintä on, sitä paremmin apua saadaan perille. Kunhan siis joku on kuullut meistä. Työyhteisöviestintä pitää sisällään myös työyhteisön tärkeimmät sidosryhmät, joiden kanssa viestintää tulisi kehittää mahdollisimman saumattomaksi.
Avun tarve ei tule vähenemään lähivuosina. Rahoituksen riittävyys huolestuttaa meitä kaikkia. Vapaaehtoistoiminnan ja henkilökohtaisen avun toiminnan tekijöitä tarvitaan lisää. Hyvinvointialueiden ja kuntien tulee panostaa viestinnän yhdenvertaisuuteen ja saavutettavuuteen tekemällä kohderyhmäkohtaisia suunnitelmia. Tiedottamista tulisi suunnitella huomattavasti enemmän, jotta myös kaikkien avuntarvitsijoiden läheiset, naapurit tai hoitavat tahot osaisivat viestiä avuntarjoajien palveluista. Hyvällä viestinnällä voimme yhdessä poistaa turhaa kärsimystä.
”Pimeyttä ei voi poistaa, mutta valoa voi aina lisätä”
Viktor Frankl
Artikkelin on kirjoittanut Avustajakeskukselle opinnäytetyötä tehnyt, keväällä valmistuva yhteisöpedagogi – työyhteisön kehittäjä Tiina Risti. Opinnäytetyön aiheena on työyhteisön viestinnän kehittäminen ja sen merkitys työhyvinvoinnille.