Yhteistyötä yli rajoen 30v
Tarinamme
Avustajakeskus ajatus lähti 90-luvun taitteesa, kun Lounais-Suomen Lihastautiyhdistyksen (silloin Turun seudun lihastautiyhdistys ry) hallitus pohti, miksi ei jäsenet osallistu tapahtumiin. Esille nousi avun tarve ja se, ettei aina puoliso tai vanhemmat halua tai jaksa lähteä mukaan.
Hallitus lähti kehittämään ajatusta, että olisi vapaaehtoisverkosto, josta voisi löytää avustajan kun jäsen haluaisi osallistua ja tarvitsisi pientä apua siihen. Ensimmäinen hanke saatiin silloiselta Raha-automaattiyhdistykseltä (nykyisin STEA) vuosiksi 1990-1993 ja sen tavoite oli selvittää vapaaehtoisten avustajien kouluttamista ja välitystä.
Avustajakeskuksen logo, jonka suunnitteli Ulla Bergström
Hanke lähti käyntiin ja tuloksena oli, että myös muut kuin lihassairaat alkoivat kysellä näiden vapaaehtoisten perään. Voisivatko hekin käyttää. Tämä ajatus laajemmasta yhteistyöstä nousi esille mietittäessä toiminnan jatkoa ja niinpä uusi hanke rakennettiinkin ajatukselle; yhteistyötä yli rajojen.
Uuteen hankkeeseen lähti mukaan Turun kaupunki sekä Turun CP-yhdistys, Polioinvalit ry Varsinais-Suomen osasto sekä Turun seudun Invalidit. Tavoitteena luoda Turkuun Vammaisavustajakeskus. Koulutuksessa oli heti mukana kokemusluennoitsijat yhdistyksistä ja käytännön harjoittelua avustamisen tilanteissa. Tämä yhteistyö on ollut koko toiminnan ajan yksi kantavista voimista ja kurssien sisältö pysynyt suhteellisen samana ja palaute edelleen hyvää.
Vuonna 1998 Leena Lahdenpää Laitilasta kävi kurssin ja ihastui toimintaan. Hän halusi kokeilla toimintaa Laitilassa ja saimme kaupungin mukaan kokeiluun. Toiminta tuli tarpeeseen ja osoitti paikkansa. Tästä innostuneena keräsimme Vakka-Suomen ja Ala-Satakunnan kuntia yhteen kuulemaan meistä ja olisiko yhteistyölle mahdollisuutta.
Mukaan lupautuivat Mynämäki, Uusikaupunki, Eura ja Rauma, jos saisimme RAY:n tuken uudelle hankkeelle.
Saimme ja toiminta alueella alkoi vuoden 2000 alussa. Toimipiste oli Laitilan kaupungintalolla.
Kurssitoimintaa jatkettiin nyt kahdella alueella ja peruskoulutusten lisäksi järjestimme reksiterissä oleville lisäkoulutusta ja tapaamisia.
Rahaa oli vähän, mutta pystyimme verkostoitumaan ja hyödyntämään verkostojen apua monessa.
Yksi toiminnan eteenpäin viejistä ja tsemppaajista oli ehdottomasti puheenjohtaja Virpa Puisto. Hän oli alkuvuosina alkuun paneva voima ja uskoi toimintaan vahvasti. Hänen verkostojensa avulla moni asia sai ratkaisun ja pääsimme eteenpäin. Ilman Virpaa ei ehkä oltaisi tässä. Hänen visionsa oli, että koko yhdistyksen toimialue olisi Avustajakeskuksen aluetta ja kaikki saisivat tarvitsemansa avun ja keskus olisi tuki kaikissa avustamiseen liittyvissä asioissa. Valitettavasti hän ei ehtinyt tavoitteen saavuttamista näkemään, mutta hänen työnsä arvo tunnustetaan.